Tää
on nyt eka luku jossa alkaa ees vähän tapahtua :D pyrin tekemään
tästä sellasta rentoo lomailuu joten on turha oottaa mitään ”Niin
hän meni kuuhun” hommia x)Kyllä tässä tarinassa jotain tapahtuu
sen voin luvata, mutta ei tosiaan mitään ylidramaattista. Kuitenkin
enjoy!
Kävellessäni
ulos suksivuokraamosta kello oli 10.07. Yhtäkkiä vieressäni olevan
rakennuksen ovi avautui ja tärähti päin kasvojani. Horjahdin
maahan ja sukset tipahtivat kädestäni. Siinä samassa näin vaaleat
kasvot ylläni.
-Oletko
kunnossa? noin ikäiseni poika kysyi sujuvalla englannin kielellä.
-Kyllä
kai, sanoin ja jatkoin:
-Täällä
on näyttävästi joku muukin joka ei puhu tuota ihmeellistä kieltä.
-Joo,
tunnetko tätä paikkaa vielä? poika kysyi.
-En,
olen täällä ensimmäistä päivää, sanoin.
-Minäkään
en tunne tätä paikkaa joten voimme varmaankin tutustua rinteisiin
yhdessä, ja minä olen muuten Niall, poika (siis Niall) sanoi.
-Käy,
sanoin ja lähdimme kävelemään kohti hissejä.
Istuessamme
hississä kauniit maisemat kulkivat ohi. Puut olivat verhoutuneet
lumeen ja jäätynyt Ylläsjärvi pilkotti kaukaa puitten takaa.
Pitkän hiljaisuuden jälkeen Niall sanoi:
-Et
sitten taida tietää kuka mä olen.
-E-en,
änkytin naama punaisena. Olinko mennyt nolaamaan itseni jonkun
julkkiksen edessä.
-Ei
se mitään, ennemminkin hyvä etteivät kaikki vain ala kiljua
nähdessään minut, poika vastasi tyynen rauhallisena.
-Saanko
kysyä, että kukas sinä sitten olet? kysyin.
-Äh
ei sillä ole väliä, kaikki vain alkavat kohdella kuin
kuninkaallista enkä ikinä ystävysty kenenkään kanssa oikeasti,
Niall jatkoi ja tuijotti lumiseen maisemaan.
-Jos
kohtelen sinua kuin olisit vain se poika joka tönäisi minut lumeen
koska ryntäsi sisältä liian kovaa vauhtia, voitko sitten kertoa,
kysyin muistuttaen Niallia hänen edellisestä mokastaan.
-Hyvä
on, hän sanoi:
-Olen
maailman tunnetuimman poikabändin laulaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti