Huomenta! Tänään se joululoma ihan oikeesti alkaa! ihanaa kun joulu oikeesti lähestyy :)! Tässä olis tää luukku 20! Kommentoikaa et lukeeks tätä kukaan vai teenkö tätä ns. "turhaan"?
Kun
olin sulkenut puhelun, kävelin jääkaapille; tänään en jaksaisi
mennä hotelliaamiaiselle. Kaivoin jääkaapista maitoa, leipää,
makkaraa ja muroja. Mutustelin aamiaiseni innolla ja laitoin
Niallille tekstiviestin joka kuului näin:
”Moi,
ootko ikinä kuullu korvatunturista jossa on ”joulupukin paja.”
Eihän me enää pukkiin uskota mutta olis ihana kiva käydä
zekkaamassa se paikka. Sophia:)”
Poika
oli ilmeisesti ollut juuri puhelimen lähettyvillä sillä noin
minuutin kuluttua puhelimeni piippasi.
”Mennään
vaan.Nähään ulkona viiden minuutin päästä. Niall:)”
Vastasin
pojalle nopeasti ja sen jälkeen juoksin vaihtamaan
vaatteita.Ryntäsin ulos hotellista.
-Mennäänkö
bussilla? Kysyin.
-Joo,
seuraava bussi lähtee kolmen minuutin kuluttua, Niall vastasi ja
niinpä lähdimme kävelemään kohti bussia.
Olisi
mukava nähdä lapsuuden unelmamaailma todellisuudessa. Olin aina
kuvitellut joulupukin maan satumaiseksi pieneksi kyläksi jossa
tontut hyörivät yötä päivää ympäri vuoden, ja missä jokainen
päivä oli joulu. Lunta olisi tietysti aina, ja kodikkaat jouluvalot
valaisisivat joulun ihmemaata öiseen aikaan. Olin myös kuvitellut
erilaisia sisätiloja, esimerkiksi keittiön jossa joulumuori
touhuaisi kokkitonttujen kanssa ja tekisi maailman maittavimmat
ruoat. Mielikuvitukseni oli lennättänyt minut merten yli joulupukin
pajalle jossa haistoin maittavan piparintuoksun. Se oli aina ollut
lapsuuteni turvapaikka jonne sai tulla milloin vain, mihin aikaan
vain ja mistä vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti