Olin
ollut oikeassa-voitin Niallin shakissa jopa 7-0. Niallin karvaan
tappion jälkeen olimme jutelleet keskiyöhön asti, kunnes
huonepuhelin oli soinut ja hänen hermostunut isänsä oli soitellut
poikansa perään. Niallin lähdön jälkeen olin nukahtanut niille
sijoilleni, eli tarkalleenottaen nojatuoliini. Onneksi äiti oli
kuitenkin käynyt sammuttamassa kynttilät.
Heräsin
nojatuolissa. Hetkinen. Miksi
olin nojatuolissa? Hetken
muisteltuani illan tapahtumat alkoivat piirtyä mieleeni. Meillä oli
ollut todella hauskaa. Olimme nauraneet ja nauraneet. Lopulta
kikatuksesta ei ollut tullut loppua ja Niallin ärsyyntynyt isä oli
soittanut huonepuhelimeen metelin kuuluvan seinän läpi. En jaksaisi
vielä nousta. En, vaikka oli jouluaatto. Nousin ylös nojatuolista
ja hipsin sängylleni. Vedin peitteen pois ja hyppäsin vällyjen
väliin. Eikä aikaakaan kun olin jo unessa.
Unimaailmani
heikkeni. En tiennyt mikä oli raottanut unen untuvaista
höyhenverhoa, mutta en nukkunut enää niin sikeästi kuin olin
äsken nukkunut.
-Älä
mölyä Ken! Kuulin äidin sähähtävän.
-Muttakun
nyt on aatto! Ken murahti takaisin. Nostin pääni ylös peittojen
seasta ja raotin silmiäni.
-Onko
nyt jouluaatto? Kysyin innokkaasti.
-On
on, sitähän minä olen yrittänyt tässä kertoa! Ken selitti kuin
hänellä olisi ollut muurahaisia pöksyissään.
-Menään
jo aamiaiselle! Kiljahdin ja ryntäsin suihkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti