Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

JOULUKALENTERI LUUKKU 7

Tää seiskaluukkku tulee näin ”myöhään” sen takii kun me oltiin mökillä käymässä nii en voinu sieltä laittaa. Kiitos teille kaikille ketä ootte ikinä lukenu mun blogia! Oon vähän jo miettiny teille jotain extraa mutta ei siitä sen enempää vielä tässä vaiheessa! Hope you like it!

Kävelimme kahvilaan ja jätimme sukset ja sauvat ulos. Kahvila oli sisustettu valkoisen ja beigen sekoituksella. Vasemmalla ovesta katsottuna oli tilaustiski ja ruokapöytiä. Oikealla näkyi sohvia, pöytiä, tuoleja ja takkoja. Haimme tiskiltä kaakaota ja berliininmunkit. Sen jälkeen istahdimme takan ääreen. Tuli rätisi ja ihmiset pulputtivat omituisia kieliään. Taustalla soi kaunis tunnelmamusiikki. Olimme jo melkein syöneet kun kahvilaan astuivat isä, äiti ja Ken. He eivät huomanneet minua heti joten en ilmiantaanut itseäni vaan olin hiljaa.
-Äiti tahdon mehua en kaakaota, kailotti Ken kirkkaalla äänellään. Selitin nopeasti Niallille tilanteen ja kävelin vanhempieni luo.
-Moi Sophia, oletkin jo löytänyt seuraa! isä sanoi nyökäten Niallia kohti.
-Joo törmättiin kirjaimellisesti tossa Niallin kanssa aamulla ja tultiin nyt laskutauolle, kerroin.
-Sepä on hienoa, isä sanoi ja tervehti Niallia.
-Jatketaanko laskemista? hän kysyi ja nyökkäsin.

Ulkona kysyin Niallilta oliko hän samassa hotellissa kuin minä.
-Olen, näin sinut aamiaisella, poika vastasi.
-Vaihdetaanko puhelinnumerot jos halutaan vaikka nähdä huomennakin? kysyin.
-Tottakai, Niall sanoi ja vaihdoimme numerot.


Loppupäivä kului viimeistenkin mäkien kokeilemisessa ja illalla olimme hyvin väsyneitä. Hotkaisimme iltaruuaksi makkarat suihimme ja menimme nukkumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti