Heissulivei
ja hyvää itsenäisyyspäivää! Oon täällä kotona hirveessä
nuhassa joten nukuin sen verran pitkään että joulukalenteri tulee
vasta nytten. Ei mulla varmaan muutakaan joten enjoy!
Kasvot
lumisena nousin ylös lumikasasta ja Niall vain nauroi.
-Lopeta,
tuo ei ollut hauskaa! Sanoin ja yritin olla vihainen mutta se ei
onnistunut koska noin kaksi sekuntia myöhemmin purskahdin nauruun.
Kiskaisin sukset jalastani ja lähdin raskailla laskettelumonoilla
juoksemaan kohti poikaa. Pyörittelin käsissäni lumipallon ja
heitin sen suoraan Niallin kasvoille. Hän vastasi takaisin samalla
mitalla ja jääkylmä lumi valui pitkin niskaani. Pian käynnissä
olikin jo täysi lumisota. Heittäydyimme lapsellisiksi kun laskijat
vain viuhahtelivat ohitsemme ja katselivat meitä hämillään.
Hetken
kuluttua emme enää jaksaneet ja kävimme istumaan lumikasaan.
-Ehkä
meidän pitäisi mennä laskemaan, sanoin ja nousin ylös. Haimme
suksemme pusikosta jonne ne olivat lentäneet. Sitten kävelimme
takaisin tunturin laelle. Kylmä tuuli löi vasten kasvojani kun
laskimme alas. Kun olimme laskeneet noin 25 mäkeä läpi oli kello
noin 13.00, ruoka meillä olisi klo 15.00.
-Mennäänkö
tuohon kahvilaan? Niall kysyi osoittaen kaunista puumökkiä.
-Mennään
vain, ruokaan on vielä kaksi tuntia, sanoin vilkaisten kelloani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti