JOULUKALENTERI LUUKKU 24!

Täällä se nyt vihdoin on, JOULUAATTO! Ihanaa joulua kaikille<3 Tein nyt joulun kunniaks tästä luvusta pidemmän kun muut, mutta silti aika lyhyen verrattuna Tähtityttö sarjaan...Enjoy, ja nyt joulun kunniaks ees yks kommentti?

Aamiaisella tarjoiltiin riisipuuroa ja jälkiruoaksi joulutorttuja sekä piparia. Noin kello yhdeltätoista minä, äiti, isä, Ken, Niall, Niallin äiti sekä hänen isänsä lähdimme tunturivaellukselle. Kävelimme pitkin valkopukuista tunturia. Matkamme päämäärä oli päästä tunturin huipulle-ja alas ennen kello kuutta koska silloin järjestettäisiin hotellilla ilotulitus joulun kunniaksi. Tapansa mukaan Ken alkoi valittaa jo puolentunnin matkan kohdalla.

-Milloin ollaan perillä? Mä en enää jaksaaaa, pikkupoika valitti

-Ken sä lupasit olla kunnolla koko matkan ajan, äiti sanoi vilkaisten Niallin vanhempia anteeksipyytästi.

-Tunturin päällä pidetään evästauko! Niall kannusti.

Lopulta päasimmekin tunturin huipulle. Söimme eväät ja lähdimme takaisin hotellia kohti. Ilma hämärtyi yllättävän nopeasti ja samalla sumukin laskeutui. Pian emme enää nähneet kättämme pidemmälle.

-Missä me ollaan? Alkaaks ilotulitus jo? Ken kyseli itkua tuhertaen.

-Ei hätää me ollaan vaan kadotettu suunta. Kyllä hotelli kohta varmaan jo löytyy, yritti äiti lohdutella. Kaikki me olimme pitkästä vaelluksesta väsyneitä, etenkin Ken. Hän saikin reppuselkäkyydin. Jalkani tuntuivat makaronilta ja vatsani kurisi. En enää jaksa, kuolen kohta tänne, ajattelin. Noin tunnin tarpomisen kuluttua hotellin lohtua tuovat valot heijastuivat metsään ja löysimme takaisin. Koko hotelli oli koristeltu säkenöivin jouluvaloin ja viimeiset voimamme keräten laahustimme ruokapöytään.

Pöydässä tarjoiltiin perinteisiä suomalaisia jouluruokia. Minä pidin eniten Lanttu- ja Porkkanalaatikosta, sillistä ja tietty kinkusta. Kun olimme syöneet itsemme aivan täyteen maistuvaa ruokaa, alkoi ilotulitus. Riensimme ulos katsomaan valojen taistoa taivaalla ja hurrasimme aina, kun taivaalle ilmestyi erityisen hieno raketti.

Loppuillaksi menimme Niallin perheen hotellihuoneeseen joka sattui olemaan sviitti. Heidän huoneessaan oli jopa oma joulukuusi ja huomasin että myös kaikki meidän perheemme paketit olivat kuusen alla. Illan vietto kului jutellessa ja pelaillessa. Lopulta Ken alkoi käydä jo todella kuumana lahjojen suhteen joten annoimme armoa ja päätimme avata lahjat. Ken hymyili iloisesti kun sai minun ostamani leikkiraketin. Isälle ja äidille taas olin ostanut kylpylälahjakortin ja Niallille siis olin ostanut matkatavaramyymälästä puisen kuksan jossa luki Niall. Kun olin jo avannut muut pakettini Niall käveli luokseni ja ojensi minulle pienen kauniin paketin. Ihailin pakettia. Se oli koristeltu sinisellä paperilla ja sen ympärillä kiersi kaunis hopeanauha. Avasin paketin varoen huomaten kaikkien tuijottavan minua. Henkäisin ihastuneena kun paketin sisältä käsiini luiskahti hopeinen koru jota koristi vaatimaton sydän.

-Kiitos, kuiskasin ja yhtäkkiä nousin ylös.

-Se on kaunis, voitko kiinnittää sen? Kysyin Niallilta. Mitään sanomatta poika nousi seisomaan ja kiinnitti korun lukon hymyillen.

                                            ***

                             Kuukauden kuluttua

                                           ***

Olin menossa tapaamaan Niallia. Hän tulisi bändinsä kanssa minun kaupunkiini ja Niall oli järjestänyt kaiken niin, että saisin nähdä keikan VIP paikalta ja keikan loputtua pääsisin takahuoneeseen. Olimme koko kuukauden ajan puhuneet joka päivä Skypeä, mutta Niallilla oli paljon kiireitä bändinsä kanssa; uusi kiertue oli alkanut ja pojat matkustelivat maasta toiseen tapaamaan aina vain uusia faneja. Olin toki tutustunut Skypen avulla muihinkin poikiin (Eli Harryyn,Liamiin,Louisiin ja Zayniin) mutta ensikohtaaminen livenä jännitti silti.

Aikaa keikkaan oli kaksi tuntia mutta matkaan pitäisi lähteä tunti ennen keikan alkua. Olin arponut asua pitkään ja päädyin lopulta samaan asuun, missä tapasin Niallin ensimmäistä kertaa. En ollut saanut mitään syödyksi. Kun yritin, paahtoleipä takertui kurkkuuni enkä voinut niellä kunnolla. Jännitystä lisäsi se, että Niall oli innokkaasti puhunut minulle järjestämästään yllätyksestä jonka ilmeisesti vanhempanikin tiesivät. Pahinta oli kuitenkin se, etteivät äiti ja isä suostuneet pihahtamaankaan koko asiasta.

Pojat olivat juuri saapuneet lavalle. Tytöt kiljuivat kuin viimeistä päivää. Tarkastelin Niallin kasvonpiirteitä: hänen vaaleita hiuksiaan ja sinisiä silmiään. Kun Niall nauroi nousivat suloiset hymykuopat hänen poskilleen. Puristin kaulakoruani, sitä samaa jonka Niall oli minulle antanut joululahjaksi. Seuraavat kaksi tuntia kuluivat kuin hujauksessa. Laulut vaihtuivat ja fanit kirkuivat. Keikan loppupuolella Niall katsoi suoraan silmiini ja hymyili, hymyili aitoa hymyä jonka niin monta kertaa olin Suomessa nähnyt. Sitä hymyä kaipasinkin.

Kun pojat alkoivat puhua viimeisiä kiitoksiaan saapui eräs järjestyksen valvoja luokseni ja ohjasi takahuoneeseen. Pääsin takahuoneeseen jo ennen poikia ja nappasin pöydällä olevasta kulhosta karkin. Sitten kuulin poikien askeleet lavalta tulevista portaista. Ensin takahuoneeseen saapui Harry, sitten Liam, hänen jälkeensä Zayn sekä Louis ja viimeisenä Niall. Tervehdin Nopeasti muita, mutta sitten juoksin halaamaan Niallia.

-Tämäkös nyt on se Sophia josta me ollaan kuultu koko viimenen kuukausi? Virnisteli Zayn. Punastuin ja nauroin muitten mukana jutulle.

-Ihana nähdä pitkästä aikaa, harmi että joudutaan kohta taas eroomaan, sanoin Niallille harmissani.

-En usko, poika vastasi.

-Miten niin? Ihmettelin.

-Se sun yllätys... No aattelin että susta olis kiva päästä meijän keikka-apulaiseks, hän jatkoi tyynen rauhallisena muiden poikien seuratella tilannetta sivusta.

-IIIIIIIIIIIIIKK!!!!! kiljuin ja aloin tanssia, sitten juoksin vuorotellen halaamaan kaikkia poikia kiittäen heitä. Kaikki pyrskähtivät nauruun ja lopuksi juhlimme aamuun asti.

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!