INFOA

Okei, eli ihan ekana pahoittelen tosi paljon ettei mitään teksteä ookkaan ilmestyny. En nyt ala keksimään tässä mitään syitä, mutta harrastukset ja koulu vie kyllä aikaa..... Lisäksi mulla on käynnissä yks tosi iso kirjotusprojekti, mutta enpä kerro siitä sen enempää.... Eli oikeesti TOSI isot pahoittelut ettei oo tullut tekstejä :( Tulevaisuuden varalle en lupaa vielä mitään, mutta tosiaan mulla on iso prokkis käynnissä niin en uskalla lupaa teksitä.

Blogi palaa tauolta

Eli blogi palaa nyt tauolta ja yritän taas saada tänne jotain eloa, saa nyt nähä miten onnistuu :D Oon nyt alottanut  uutta tarinaa tänne :) Laitan heti kun vaan saan valmiiks. En oo viel varma tuleeks siihen 1,2,3,4 vai 5 osaa :D Riippu miten paljon saan nyt tohon ekaan tungettuu. Täs vähän tietoo siitä uudesta tarinasta:

Marianna Smith on koulukiusattu tyttö jonka on määrä suorittaa vaarallinen- ja kummallinen tehtävä. Marianna pitää päiväkirjaa, jonne hän jakaa tunteesta jokaisesta päivästä. Kun tehtävän suorittamisen päivä saapuu, Marianna huomaa ettei tehtävä ehkä olekkaan niin helppo kuin hän luuli... Mutta takaisin ei ole paluuta, tehtävä on suoritettava.

Midnight Memories-one shot 2/2

Juuh..Tosiaan tässä kakkososa tässe Midnight Memories one shotille. Blogi on palannut tauolta, mutta tekstejä tulee sitten kun jaksan kirjottaa :D Zemppaavista kommenteista tekstiäkin tulee nopeemmin ;D Oon miettiny et alkaisin tehä Enemmin One Directioniin liittyviä tekstejä, niinikun tavallaan joulukalenterissa. Oon myös miettiny esim jotain kilpailuja teille mut kattoo nyt ;p Kommenttia?

Aamuauringon kultaiset säteet valaisivat vierashuoneen ja kevyt kaukaisesta keväästä muistuttava tuulenviri pyyhkäisi huoneen yli. Keittiöstä kuului jo aamun ääniä. Vohveleiden tuoksu leijaili aukinaisesta ikkunasta koko naapurustoon. Joanna raotti silmiään. Kaikki tämä tuntui niin turvalliselta. Hetken puhelinta selattuaan Joanna nousi ylös ja vaihtoi vaatteet. Sen jälkeen hän käveli keittiöön. ”Huomenta!” Harry toivotti iloiseen tapaansa. ”Huomenta...” Joanna mumisi. ”Piristyhän jo. Paistoin sinulle vohveleitakin. Ja hain kaupasta lempihilloasikin.” Harry sanoi vilkaisten Joannaa.

”Hmh” Tyttö hymyili. Oli muutamia asioita joista huomasi hänen ja Harryn tunteneen pitkään. Poika esimerkiksi tiesi että Joannan ehdoton lempihillo oli mustaviinimarjahillo. Tai, että tyttö söi hernekeittonsa ainoastaan ketsupin kanssa. ”No kiitos.”

Heidän syödessään aamupalaa Joannan puhelin soi.

”Joanna puhelimessa......Äiti! Missä olette?.....Eikö mitenkään voisi.....Kauanko?...” Kun puhelu päättyi oli Harry heti salamana kysymässä:

”Mitä? Kuka se oli?..”

”Äiti...heidän (Joannan vanhempien) lentonsa tänne on peruttu. Lentoyhtiö on mennyt konkurssiin”

”Voi ei... Ainakin saat asua meillä pidempään!”

”Niin...Kunhan se ei häiritse sinua. Tiedätkö muuten vielä, mistä palo sai aikansa?”

Harry rypisti otsaansa:

”En ole varma. Uutiset alkavat ihan juuri. Ehkä siellä kerrotaan.”

Ensin uutisankkuri kertoi jotain U.S.A:n presidentin valtiovierailusta, sitten kaikesta Joannan ja Harryn mielestä turhasta ja lopuksi,kerrottiin näin tulipalosta näin:

”Philadelphiassa on palanut omakotitalo. Kukaan ei kuollut, eikä loukkaantunut. Talossa oli kotona noin 20 vuotias nuori nainen. Hänen vanhempansa olivta työmatkalla. Palo on luultavasti syttynyt leivänpaahtimen oikosulusta....”

”Että oikeen oikosulusta” Harry totesi.. Joanna ei vastannut mitään, tuijotti vain ilmeettömin silmin television ruutua, jossa näytettiin kuvaa palavasta talosta. ”Ehkä sinun ei kannattaisi katsoa enempää.”Poika tokaisi ja painoi television kiinni.

Päivät olivat kuluneet hitaasti. Vanhemmat eivät olleet päässyt kotiin, ystävät olivat myötätuntoisia-varsinkin Harry- ja Joanna tuntui elävänsä omassa pienessä kuplassaan. Elämä tuntui niin merkityksettömältä ettei tyttö edes halunnut ajatella uuteen kotiin muuttoa. Kaikki oli pilalla. Koko kaupungista ei varmasti löytyisi enää tarpeeksi halpaa asuntoa. Edellinen oli kaupungin halvimpia-ja sekin jo isän mukaan liian kallis. Sitäpaitsi asuntojen hinnat olivat juuri nousseet joten hänen olisi pakko jättää tärkeät ystävänsä ja muuttaa eri kaupunkiin. Ei. Niin hän ei tekisi. Mielummin ryöstäisi pankin ja ostaisi rahoilla kodin nykyisestä kaupungista. Sisimmässään Joanna kuitenkin tiesi, että muutto olisi pakollinen. Ja luultavasti se tapahtuisi lähiaikoina. Äiti oli aina haaveillut brasilialaisista taloista jotka olivat kohtuullisen halpojakin. Sinne he luultavasti muuttaisivat. Tuhansien kilometrien päähän. Pois. Pois.

”Miksi itket?” Harry kysyi huolestuneena.

”Me... Me varmaan muutamme lähiaikoina” tyttö kuiskasi.

”E-ette varmasti..Eivät vanhempasi...”

”Harry Edward Styles!Tiedät aivan hyvin että muutamme!” Joanna tokaisi ja jatkoi sitten suruissaan:

”Minä menen nukkumaan”

*PIIP PIIP PIIP *

Taas se sama ääni. Jo toista kertaa tuo hirveä ääni herätti Joannan. Jahtasivatko tulipalot häntä? Miksi Harryn talossa paloi? Tyttö avasi silmänsä. Huone oli hämärä-mutta se ei ollut Harryn vierashuone. Joannan aivot alkoivat piirtää ohuita muistikuvia tytön verkkokalvoille. Hän oli kotona. Talo ei ollut palanut. Mutta miten...? Nyt hän ymmärsi, kaikki oli ollut vain pahaa unta... Entä tämä palohälyytys? Onneksi se oli vain petollinen herätyskello joka muistutti aikaisesta kouluaamusta. Entä Harry? Vain mielikuvitusta sekin. Joanna oli luultavasti sekoittanut pojan uneensa siitä, että vain 118 päivän päästä, hän pääsisi Harryn, Niallin,Louisin,Liamin ja Zaynin keikalle Helsingin Olympiastadionille. Enää ei ollut monta aamuherätystä ja unelmien päivä kävisi toteen.

BLOGI TAUOLLE

Elikkäs oon nyt päättänyt että tää blogi jää hetkeks tauolle koska mulla ei vaan kertakaikkiaan oo inspiraatioo tähän hommaan+ koulussa on nyt tulossa muutamia kokeita joihin pitää lukee, haluun olla kavereittenkin kanssa, jalkapalloharkat on neljä kertaa viikossa ja siihen sit lisätään pelit/turnaukset päälle niin viikko on aika täynnä. Mutta tää tauko ei tuu olemaan mikään kauheen pitkä, mun pitää vaan vähän hakee inspistä ja tulla sit jakamaan se teijän kanssa ;D Ja tohon Midnight Memories one shottiin tulee vielä joskus jatkoa. Eli ÄLKÄÄ PELÄSTYKÖ!  en aijo lopettaa blogii pitkäks aikaa, vaan muutamaks viikoks! Aamen :D

Mindight Memories//One Shot 1/2

Joo tässä tä nyt vihdoin olis. MUTTA! Tästä tuli kaksiosainen eli tää on ykkösosa ja kunhan saan kirjotettuu niin tulee kakkososakin! Nimee ei ehkä vielä nyt ymmärrä mut kyllä sen sit lopuks ymmärtää.(Ainakin olis tarkotus :D) Ja jos ette älyy tota nimee sittenkää ni käyttäkää google kääntäjää ;p.Kommentoikaa et lukeeks tätä blogii kukaan? Koska en tiiä et onks täs sit mitää järkee jos ei lue... Ees yks kommentti?

Joanna heräsi palohälyttimen piippaukseen. Hän ponkaisi ylös sängystä, nappasi puhelimensa yöpöydältä ja kiipesi huteria palotikkaita pitkin alas lumiseen puutarhaan. Vasta siellä tyttö ymmärsi koko talon hehkuvan punaisenaan ilmiliekeissä. Joanna näppäili tärisevin sormin puhelimeensa paikallisen hätänumeron josta onneksi vastattiin melko nopeasti. Kun puhelu loppui, tyttö huomasi kuinka kylmä hänellä oikeasti oli. Ohut pyjama ei kahdenkymmenen asteen pakkasia kestänyt ja jalkapohjissa kipristeli lumen takia. Mielessään Joanna kirosi tyhmyyttään-miksei hän yhtä hyvin olisi voinut ottaa mukaansa vaatekaapin kahvassa roikkuvaa mustaa toppatakkia?

Pian paloautot saapuivat pillit vilkkuen, ja niiden perässä viiletti keltainen ambulanssi. Palomiehet alkoivat oitis sammuttamaan paloa, ja ambulanssikuskit nousivat autosta sairaanhoitaja mukanaan. Joanna oli luultavasti shokissa tai ehkä kylmä sää sai tytön paleltumaan, mutta juuri kun sairaanhoitaja avasi suunsa kysyäkseen hänen nimeään, alkoivat taivaalta leijailevat lumihiutaleet kieppua entistä nopeammin ja pian tytön silmät näkivät vain pimeyden.

Helikopterin ääni pilasi Joannan unen puhtauden. Hän raotti silmiään ja löysi itsensä helikopterista.”Mitä...Minä.. Vanhempani..Pitäisi ilmoittaa...Talo......” Sairaanahoitaja kääntyi häneen päin huvittunut ilme kasvoillaan. ”Olemme ilmoittaneet vanhemmillesi ja he kertoivat tulevansa työmatkaltaan mahdollisimman nopeasti. Lisäksi he kertoivat ilmeisesti hyvän ystäväsi Harryn puhelinnumeron ja hän lupasi ottaa sinut asumaan asuntoonsa siksi aikaa kunnes löydämme sinulle uuden asunnon.”

”Hyvä sitten... Minne olemme nyt menossa?” Joanna kysyi.

”Menemme Harryn luo. Sinulle ei ole käynyt mitään pahempaa-testit on jo otettu.” Sen jälkeen hiljaisuus laskeutui ja ainoa ääni ilmassa oli helikopterin tasainen hyrinä.

Hetken kuluttua helikopteri laskeutui ja Joanna kannettiin Harryn kotitalon ovelle. Joanna oli kyllä ollut siellä ennenkin-monia kertoja, mutta nyt talo tuntui jotenkin vieraalta. Ulkona oli pimeää mutta kellonajasta tyttö ei ollut selvillä. Pian he astuivatkin kylmästä ulkoilmasta Harryn kodin lämpöön. Poika oli laittanut teetä ja kaivanut kaappinsa perältä muutaman keksin. ”Oletko kunnossa Joanna?”, ”Onko sinulla kylmä Joanna?” Harry kyseli.

”Olen ihan kunnossa.” Tyttö vastasi konemaisesti. Kaikki istuivat hetkeksi teelle ja Harry puhui hetken sivussa erään sairaanhoitajan kanssa. Joanna erotti keskustelusta vain muutamia sanoja ”Täytyy....Hyvät yöunet....Ei...Tottakai... Sen jälkeen sairaanhoitajat lähtivät. ”Sinun täytyy mennä nukkumaan, kuulithan mitä sairaanhoitajat sanoivat ja sitäpaitsi kello on neljä aamuyöllä.” Harry sanoi. Joanna oli niin väsynyt kaikestaa tapahtuneesta ettei edes jaksanut väittää vastaan vaan hoiperteli sänkyynsä.

Ilmoitusasiaa osa 2

Elikkäs mä en oo jotenki jaksanut kirjottaa kun ei oo ollu "inspiraatioo". Nyt kuitenkin kerron et se mun lupaama tarina tulee kyllä lähiaikoina. (oon itseasiassa just menossa kirjottaan)  Eli eikun odottamaan! Laittakaa myös ihmeessä kommentteihin ehdotuksii et minkä tyyppistä tarinaa haluisitte!