Juuh..Tosiaan
tässä kakkososa tässe Midnight Memories one shotille. Blogi on palannut tauolta, mutta tekstejä tulee sitten kun jaksan kirjottaa :D Zemppaavista kommenteista tekstiäkin tulee nopeemmin ;D Oon miettiny
et alkaisin tehä Enemmin One Directioniin liittyviä tekstejä,
niinikun tavallaan joulukalenterissa. Oon myös miettiny esim jotain
kilpailuja teille mut kattoo nyt ;p Kommenttia?
Aamuauringon
kultaiset säteet valaisivat vierashuoneen ja kevyt kaukaisesta
keväästä muistuttava tuulenviri pyyhkäisi huoneen yli. Keittiöstä
kuului jo aamun ääniä. Vohveleiden tuoksu leijaili aukinaisesta
ikkunasta koko naapurustoon. Joanna raotti silmiään. Kaikki tämä
tuntui niin turvalliselta. Hetken puhelinta selattuaan Joanna nousi
ylös ja vaihtoi vaatteet. Sen jälkeen hän käveli keittiöön.
”Huomenta!” Harry toivotti iloiseen tapaansa. ”Huomenta...”
Joanna mumisi. ”Piristyhän jo. Paistoin sinulle vohveleitakin. Ja
hain kaupasta lempihilloasikin.” Harry sanoi vilkaisten Joannaa.
”Hmh”
Tyttö hymyili. Oli muutamia asioita joista huomasi hänen ja Harryn
tunteneen pitkään. Poika esimerkiksi tiesi että Joannan ehdoton
lempihillo oli mustaviinimarjahillo. Tai, että tyttö söi
hernekeittonsa ainoastaan ketsupin kanssa. ”No kiitos.”
Heidän
syödessään aamupalaa Joannan puhelin soi.
”Joanna
puhelimessa......Äiti! Missä olette?.....Eikö mitenkään
voisi.....Kauanko?...” Kun puhelu päättyi oli Harry heti salamana
kysymässä:
”Mitä?
Kuka se oli?..”
”Äiti...heidän
(Joannan vanhempien) lentonsa tänne on peruttu. Lentoyhtiö on
mennyt konkurssiin”
”Voi
ei... Ainakin saat asua meillä pidempään!”
”Niin...Kunhan
se ei häiritse sinua. Tiedätkö muuten vielä, mistä palo sai
aikansa?”
Harry
rypisti otsaansa:
”En
ole varma. Uutiset alkavat ihan juuri. Ehkä siellä kerrotaan.”
Ensin
uutisankkuri kertoi jotain U.S.A:n presidentin valtiovierailusta,
sitten kaikesta Joannan ja Harryn mielestä turhasta ja
lopuksi,kerrottiin näin tulipalosta näin:
”Philadelphiassa
on palanut omakotitalo. Kukaan ei kuollut, eikä loukkaantunut.
Talossa oli kotona noin 20 vuotias nuori nainen. Hänen vanhempansa
olivta työmatkalla. Palo on luultavasti syttynyt leivänpaahtimen
oikosulusta....”
”Että
oikeen oikosulusta” Harry totesi.. Joanna ei vastannut mitään,
tuijotti vain ilmeettömin silmin television ruutua, jossa näytettiin
kuvaa palavasta talosta. ”Ehkä sinun ei kannattaisi katsoa
enempää.”Poika tokaisi ja painoi television kiinni.
Päivät
olivat kuluneet hitaasti. Vanhemmat eivät olleet päässyt kotiin,
ystävät olivat myötätuntoisia-varsinkin Harry- ja Joanna tuntui
elävänsä omassa pienessä kuplassaan. Elämä tuntui niin
merkityksettömältä ettei tyttö edes halunnut ajatella uuteen
kotiin muuttoa. Kaikki oli pilalla. Koko kaupungista ei varmasti
löytyisi enää tarpeeksi halpaa asuntoa. Edellinen oli kaupungin
halvimpia-ja sekin jo isän mukaan liian kallis. Sitäpaitsi
asuntojen hinnat olivat juuri nousseet joten hänen olisi pakko
jättää tärkeät ystävänsä ja muuttaa eri kaupunkiin. Ei. Niin
hän ei tekisi. Mielummin ryöstäisi pankin ja ostaisi rahoilla
kodin nykyisestä kaupungista. Sisimmässään Joanna kuitenkin
tiesi, että muutto olisi pakollinen. Ja luultavasti se tapahtuisi
lähiaikoina. Äiti oli aina haaveillut brasilialaisista taloista
jotka olivat kohtuullisen halpojakin. Sinne he luultavasti
muuttaisivat. Tuhansien kilometrien päähän. Pois. Pois.
”Miksi
itket?” Harry kysyi huolestuneena.
”Me...
Me varmaan muutamme lähiaikoina” tyttö kuiskasi.
”E-ette
varmasti..Eivät vanhempasi...”
”Harry
Edward Styles!Tiedät aivan hyvin että muutamme!” Joanna tokaisi
ja jatkoi sitten suruissaan:
”Minä
menen nukkumaan”
*PIIP
PIIP PIIP *
Taas
se sama ääni. Jo toista kertaa tuo hirveä ääni herätti Joannan.
Jahtasivatko tulipalot häntä? Miksi Harryn talossa paloi? Tyttö
avasi silmänsä. Huone oli hämärä-mutta se ei ollut Harryn
vierashuone. Joannan aivot alkoivat piirtää ohuita muistikuvia
tytön verkkokalvoille. Hän oli kotona. Talo ei ollut palanut. Mutta
miten...? Nyt hän ymmärsi, kaikki oli ollut vain pahaa unta... Entä
tämä palohälyytys? Onneksi se oli vain petollinen herätyskello
joka muistutti aikaisesta kouluaamusta. Entä Harry? Vain
mielikuvitusta sekin. Joanna oli luultavasti sekoittanut pojan
uneensa siitä, että vain 118 päivän päästä, hän pääsisi
Harryn, Niallin,Louisin,Liamin ja Zaynin keikalle Helsingin
Olympiastadionille. Enää ei ollut monta aamuherätystä ja unelmien
päivä kävisi toteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti