JOULUKALENTERI LUUKKU 1

Eikö oo ihanaa kun on vihdoinkin joulukuu ja ollaan taas askelta lähempänä joulua! Sori kun näistä joulukalenteri luvuista tulee tooooosi paljon lyhyempiä mutta on vähän pakko koska

en ehtis tehä kaikkii ajoissa

en sais siitä millään 24 lukua.

joo mut.. enjoy! ja huomenna tulee joulukalenterin kakkosluku! JA MUISTAKAA ETTÄ JOULUKUUSSA TULEE LUKU JOULUAATTOON ASTI :D

Olen Sophia Hill. Minulla on pitkät vaaleat hiukset ja ruskeat silmät. Olen 18 vuotta. Olen juuri matkalla perheeni kanssa Lappiin Suomeen. Asun itse Yhdysvalloissa. Perheeseeni kuuluu lisäkseni äiti, isä ja neljä vuotias pikkuveli Ken. Rakastan laskettelua ja perheeni jokavuotisena perinteenä onkin ollut matka laskettelemaan eri maihin. Olemme saapuneet maahan viikkoa ennen jouluaattoa ja lähteneet kaksi päivää joulun jälkeen. Tällä kertaa matkan kohteeksi osui tuntematon Suomi.

-Milloin olemme perillä? pikkuveljeni Ken kailotti ja heräsin päivätorkuiltani.

-Matkaa ei ole jäljellä enää kauaakaan, isä sanoi ja hörppäsi kahvikuppinsa tyhjäksi.

-Haluan päästä jo hotelliin, poika jatkoi marinaansa.

-Ole hiljaa yritän levätä! tiuskaisin.

-Sophi kiusaa! Ken huusi.

-Ken lopeta siskosi ärsyttäminen ja Sophi voit puhua muille kauniimmin, äiti sanoi väsyneenä.

-Tuo aloitti, yritin mutta isän äkäinen vilkaisu taustapeilistä vaiensi minut.

Olin tylsistynyt. Isä sanoi jatkuvasti ettei enää ollut pitkä matka, mutta noin kahdenkymmenen kerran jälkeen se ei enää tuntunut kamalan uskottavalta. Auton valot nuolivat lumista metsää ja maisemat olivat peittyneet valkoiseen vaippaan. Terästin näköäni ja huomasin jäniksen juoksevan hengen hädässä kohti pesäänsä.

TÄHTITYTTÖ VIIMEINEN LUKU

Tässä viimenen luku! Lukekaa mun infopostaukset! Nyt kuitenkin tarinaan!

Auto pysähtyi nytkähtäen ja heräsin. Katselin ulos sateiseen Lontooseen. Olimme ilmeisesti pysähtyneet liikennevaloihin.

-Paljonko kello on? kysyin Frankilta, mutta mies ei edes ehtinyt vastata kun Big Ben löi jo kaksitoista kertaa.

-Kaksitoista! Frank naurahti ja jatkoi: -Nyt menemme hotellille.

Ajoimme Tower Bridgeä pitkin Thames joen yli ja sitten ohi kauniiden katujen. Näin kaikkialla puhelimiinsa puhuvia ihmisiä joilla tuntui olevan kamala kiire jonnekkin.

Lopultakin pääsimme hotellille. Kun astuimme ulos autosta olivat palvelijat jo edessämme. Juuri kun olin antamassa laukkuani palvelijalle Rouva Berry sanoi:

-Tyttö kantaa laukkunsa itse!

Nappasin pettyneenä painavan laukun käteeni ja aloin astella kohti kullattua ovea.

Sisällä eteeni avautui kaunis näkymä. Melkein kaikkialla oli kullansävyjä ja paikoittain silmiini osui myös mustaa sisustusta. Rouva Berry asteli edessäni tyytymätön ilme kasvoillaan:

-Herrantähden me olemme Lontoossa! Eikö hienostohotellissa pitäisi olla jotain vähän.... kuninkaallisempaa?

Hämmästelin Rouva Berryn käytöstä, mutta en viitsinyt mainita asiasta mitään koska olisin kuitenkin ollut väärässä.

Seuraavana aamuna astelin aamiaiselle hiukset kiharalla, valkoinen villapaita päällä, farkut jalassa ja kultainen ketjukoru kaulassani. Söin hedelmiä ja join omenamehua. Rouva Berry saapui aamiaiselle myöhemmin. Istuin kohteliaasti pöydässä hänen ruokailunsa ajan enkä räpläillyt kännykkää(Minulla ei tosin edes ole sellaista.) tai lukenut kirjaa.

Aamiaisen jälkeen lähdin Kuningattaren hoviin Rouva Berryn kanssa. Siellä autoin järjestelemään pian alkavia juhlia. Tein toki muutakin, mutta lähinnä pyörin keittiössä. Tein töitä noin kaksi tuntia muiden hovityttöjen kanssa. Lopultakin kaikki oli valmista.

-Nyt voit lähteä shoppailemaan koska kaikki on hoidettu, Rouva Berry sanoi.

-Viekö Frank minut? kysyin.

-Tottakai vie, mene jo! hän äyskäisi ja pinkaisin juoksuun autoa kohti.

Hyppäsin auton etupenkille ja kiskaisin turvavyön kiinni.

-Aja nopeasti Talent karsintoihin! Huudahdin ja Frank lähti ajamaan kohti etelää.

Vähän ajan kuluttua juoksin pitkin vaaleaa käytävää infoa kohti.

-Oletko vielä tulossa kilpailuun? Vaalea nuori nainen sanoi.

-Onko se mahdollista? En ole ilmoittautunut aikaisemmin, sanoin huolestuneena.

-Vielä yksi kilpailija mahtuu kilpailuun joten pääset lavalle noin viiden minuutin päästä, nainen sanoi ja lähti opastamaan minua pitkin sokkeloista taloa. Pian saavuimme lavan taakse. Kuulin ihmisten taputtavan ja tuomareiden alkavan arvostella esitystä.

-Aiotko laulaa? Nainen kysyi ja nyökkäsin.

-Tässä on mikrofoni mutta nyt minun täytyy mennä, hän sanoi ja käveli pois.

Hetken kuluttua takahuoneeseen astui onnesta säteilevä pikkutyttö, noin viiden vanha.

”Ja nyt illan viimeinen kilpailija” kertoi kuulutus ja astuin epävarmana lavalle.

-Hei, mikä nimesi on? yksi tuomareista sanoi.

-Olen Rosalia Fox ja aioin laulaa, vastasin.

-Ole hyvä lava on sinun, tuomari sanoi ja nyökkäsi.

Musiikki alkoi soida ja aloitin laulun. Laulu kertoi yksin jääneestä tytöstä joka oli vihdoin löytänyt onnen. Laulaessani ihmiset muuttuivat silmissäni värikkäksi valomassaksi. En muistanut olevani lavalla. Tässä hetkessä olin minä. Vain minä eikä muita. En nähnyt yleisöä tai tuomareita. Oli vain minä.Laulun loputtua huomasin jälleen missä olin.

-Sinulla on upean sielukas ja vahva ääni, eräs tuomari sanoi epäröiden.

-Mutta valitettavasti emme voi päästää sinua jatkoon, hän jatkoi ja yleisö buuasi. Kiitin ja lähdin kävelemään kohti takahuonetta. Itketti. Vaikka kuinka pahalta tuntui olisi pysyttävä kovana. Kuuluttaja kertoi että nyt alkaisi viimeinen mainoskatko. Hölkkäsin viimeiset metrit vessaan ja lukitsin oven. Annoin kyyneleiden viimein tulla ulos. Ne polttelivat poskiani enkä saanut itkukohtausta lopetettua. Suurin unelmani, vankka kuin kallio, oli muutamassa sekuntissa muuttunut hiekaksi.

Kokosin itseni. Pesin kasvoiltani valuneen ripsivärin ja sipaisin uuden kerroksen päälle. Pyyhin kasvojani jotta ne eivät olisi enää kirjavat itkusta. Ehkä ehtisin vielä tänään shoppailemaan? Katsoin itseäni viimeisen kerran peilistä ja siinä samassa rakennuksessa kaikui kuuluttajan ääni.

-Rosalia Fox saapuisitko lavalle, se sanoi. Lähdin juoksemaan kohti lavaa. Hetken kuluttua olin takahuoneessa jossa taustahenkilö ojensi minulle mikrofonin. Kävelin lavalle jossa yleisö alkoi hurraaman.

-Hyvä Rosalia, yleisön toivosta sinä olet jatkossa! Huudahti päätuomari. En ymmärtänyt mitään kun aloinkin jo kiljua. Koin uudelleen kaikki elämäni iloiset hetket. Yleisö villiintyi ja kasvojen seasta erotin tällä kertaa aidosti hymyilevän Rouva Berryn.

Lopuks Rosalian paita ja koru:

HUOMIO (OSA 2)

LAITAN TÄNÄÄN TÄHTITYTÖN VIKAN LUVUN JA SEN JÄLKEEN SEURAAVA TARINA TULEE JOULUKELENTERIIN JOKA ALKAA 1.12 JA LOPPUU 24.12 KATTOKAA TARKEMPAA TIETOO JOULUKALENTERISTA MUN AIKAISEMMASTA INFOTEKSTISTÄ! SORI CAPSLOCK :(

(HUOM!) ILMOITUSASIAA + JOULUKALENTERI

Moiks! Nyt on semmonen huikee juttu että tätä blogia on katottu 101 kertaa!! Kiitos kaikille ihanille ketä ootte kertonu mun blogist eteenpäin ja kaikille ketä on vaivautunu lukeen ees kerran mun blogii <3 Unohtamatta kommaajia ja heidän ihania kommenttejaan <3 Tähtitytön uus luku tulee viimeistään LA 15.11 mutta luultavasti on netissä jo TO 13.11
HUOM!! (TÄTÄ ÄLÄ OHITA!!!)
Aloitan mun blogissa joulukalenterin 1.12. Joskus välissä saattaa tulla jotain random tarinaa mut pääasiassa kirjotan sinne pitkää tarina johon tulee monta lukua. Joulukuun aikana tulee siis joka päivä luku ELLEI MULLA OO PALJON KIIREITÄ!  Huomioikaa että joulukalenterin luvuista tulee valitettavasti huomatavasti lyhyempiä kun normi luvuista! 

Joulukalenterin tarina kertoo siis tytöstä joka lähtee perheensä kanssa jouluksi Lappiin laskettelemaan ja tapaa siellä erään pojan jota ei tunnista vaikka poika julkkis onkin...

TÄHTITYTTÖ LUKU 3

Tässä on kolmas luku. Tekstejä tulee tästälähin noin kerran viikossa koska koulu + harrastukseet vie paljon aikaa. Sorry jos oli vähän lyhyt. Ja vielä KIITOS kaikille ketä oli kommentoinu! Teijän kommentit oli ihanii :')Kommentoikaahan taas!

Aamulla heräsin herästykelloni pirinään. En olisi meinannut jaksaa nousta mutta muistin tärkeän päiväni tulleen, joten ponnahdin ylös sängystäni. Riisuin yöpaitani ja menin suihkuun. Annoin lämpimän veden hivellä ihoani, ja herättää minut kokonaan. Suihkun jälkeen kuivasin itseni ja aloin valita vaatteita. Hetken aikaa pengottuani löysin kaapista vaaleat pillifarkut ja valkoisen pitsitopin. Vessassa sutaisin hiukseni nutturalle, meikkasin kevyesti ja pesin hampaat.

Sen jälkeen menin aamupalalle. Tänään äiti ja isä olivat luvanneet hoitaa kaikki minun työni, jopa tarjoilla aamiaisen. Kerrankin sain nukkua pidempään kuin kuuteen. Kerrankin sain syödä tukevan aamiaisen enkä vain Rouva Berryn tähteitä. Kerrankin tunsin oloni muuksikin kuin vain saastaiseksi palvelijaksi.

Puolen tunnin kuluttua astuimme Rouva Berryn limusiiniin. Olin lisännyt vaatetukseeni Tummanvihreän pitkän välikausitakin ja ruskeat tennarit. Rouva Berry itse meni limusiinin takaosaan jossa oli poreallas, minibaari, sänky ja 15 pehmeää penkkiä. Minä taas sain tyytyä etupenkin yhteen penkkiin joka oli kuljettajan Frankin vieressä. Frankin oli tarkoitus kuljettaa meitä sinne minne ikinä haluaisimme.

Kun olimme matkustaneet noin tunnin ajan hyppäsi hirvi tielle auton eteen. Auto teki äkkijarrutuksen ja takaa kuului kiroamista. Purskahdin hallitsemattomaan hihitykseen kun Rouva Berry käytti voimasanoja veden roiskuessa altaasta nahkapenkeille. Frank yritti olla vakava ja virkansa mukainen mutta tosiasia oli että hänkään ei voinut olla päästämättä pientä naurunpuuskaa saapumasta ilmoille. Sillä hetkellä olimme onnellisia että takaosa oli äänieristetty. Kun hauska tilanne oli ohi alion tuijottamaan auton tummennettua ikkunaa. Ulkona oli harmaata, ja syksy näkyi jo selvästi. Lisäksi taivaalta alkoi ripotella vettä. Hetken päästä vettä oli jo kerääntynyt auton ikkunaan. Auton kova vauhti sai pisarat liikkumaan taaksepäin ja katselin mikä niistä oli ensimmäisenä ikkunan toisessa päässä. Valitsin jokaisesta ryhmästä suosikin ja katsoin kuka voitti. Tätä jaksoin hetken, kunnes vaivuin uneen otsa vasten viileää auton ikkunaa.

Tässä lopussa vielä kuvat noista Rosalian vaatteista:

Rosalian takki

Rosalian farkut

Rosalian paita

Rosalian kengät

Tässä siis toka luku tähän Tähtityttö sarjaan! Kommentoikaa, se tekee mun mielen iloiseks. Ajattelin että teen tähän sarjaan 4-5 lukua jos tekstiä riittää. Muistakaahan että näin arkena tekstejä ei tule niin useasti koska koulu + harkat vie niin paljon aikaa. Tää toinen luku oli siis ollut netissä hetken mutta blogger oli jotenkin seonnut ja poistanut sen. Pidemmittä puheitta hope you like it :)

 

Havahdun hereille. Katson kelloa ja huomaan sen näyttävän klo 05.00. Yritän saada unen päästä kiinni, mutta en onnistu. Päätän lähteä pienelle kävelylle. Nappaan aamutakin naulasta ja työnnän oven hiljaa auki.

Kävelen pitkin aamukasteen kostuttamaa nurmikkoa.  Puiden lehdet ovat jo värjäytyneet alkusyksyn johdosta. Märkä ruohikko hivelee paljaita jalkapohjiani ja tunnen heikon tuulenvirin kasvoillani. Päätän kävellä lammelle, joka on metsän keskellä. Polku on muuttunut sammaleiseksi ja minun on hieman vilu, koska päälläni on vain valkoinen yöpaita ja vaaleanpunainen aamutakki.

Saavun vihdoinkin lammelle ja katselen sen pinnan yllä leijuvaa usvaa. Se on kuin taikaa. Minun tekee mieli laulaa. Päästän äänen valloilleen ja kuuntelen sen kaikua. Laulu soljuu ympäri metsää ja tunnen onnellisen tunteen leijuvan sisässäni.

Lopulta lähden kävelemään takaisin päin. Näen kartanon tumman siluetin ja huomaan että yhdessä ikkunassa paistaa heikko valo. Onko se Rouva Berry? Ei, onneksi huomaan vain unohtaneeni laittaa oman huoneeni valon sammuksiin.  Päästyäni huoneeseeni kaadun sänkyyn ja raskaat silmäluomeni painuvat heti kiinni. Loppuyön nukun sikeästi.

Herään aamulla kun kultainen auringonsäde pilkistää verhon raosta. Mietin edellisyön tapahtumia; kuinka olin laulanut ja kaikki oli ollut kuin unta. Tai ehkä se olikin? Ei, olin varma että tuo taianomainen hetki oli tapahtunut oikeasti.

-Rosalia, tulisitko tänne? äiti huusi.

Mietin mitä asiaa hänellä oli? Ei kai vain taas joku Rouva Berryn järjestämä suursiivousprojekti? Juoksin kuitenkin äidin luo.

-Mitä nyt? kysyin.

-Rouva Berry lähtee huomenillalla Lontooseen, kuningattaren teekutsuille ja yöpyy hotellissa. Hän tarvitsee palvelustytön mukaansa, joten haluaisitko sinä mennä? äiti kysyi.

-Tottakai tahdon! Mistä tiesit? kyselin.

-Ajattelin että tahdot välillä nähdä muitakin maisemia kuin kartanon ja metsän, hän selitti

Kun äiti oli vielä selittänyt minulle kaiken tarpeellisen (Että olemme Lontoossa kaksi yötä jne.) lähdin pyyhkimään pölyjä.

Myöhemmin menin laittamaan ruokaa. Keitin alkupalaksi kermaista lohikeittoa. Pääruuaksi tein kanaa ja riisiä ja jälkiruokana saivat toimia muffinssit. Ruoat tarjoilin hopealautasilta ja juomalasit olivat kristallisia. Asetin ruoat pöytään ja sytytin kristallikruunun pienet tuikkivat valot palamaan. Sitten aloimme syödä.

Ruoan jälkeen tiskasin, pesin pyykit, haravoin pihaa, pakkasin omani sekä Rouva Berryn tavarat ja imuroin talon.  

Illalla uni ei tahtonut taaskaan tulla joten menin hakemaan oleskeluhuoneesta vanhan räsäisen tietokoneeni ja kirjoitin googlen hakuun: Lontoo.            Sen jälkeen klikkasin enter näppäintä ja aloin odotella. Tuloksena sain nähdä muutaman kuvan Big Benistä, Vaatemainoksen, ja vielä ’Lontoon parhaan kahvilan’ mainoksen. Lopulta kuitenkin löysin etsimäni. Lontoon Sanomien verkkosivuilla luki näin: Lontoon Talent kilpailun karsinnat järjestetään 22.8-23.8 Mukaan pääse ilman ennakkoilmoittautumista. Karsinnat jatkuvat koko päivän klo 08.00-21.00

Se siis oli totta! Kilpailu jonne olin aina haaveillut pääseväni laulamaan, alkaisi huomenna. Ainoana ongelmana olisi, että Rouva Berry ei varmasti päästäisi minua sinne helpolla.

Suljin tietokoneen, vein sen takaisin oleskeluhuoneeseen ja painuin pehkuihin. Mietin koko yön miten pääsisin Talent kilpailuun mukaan.    

pahoittelu

 Moi!!

Sori blogger ei haluu toimia yhteistyössä mun kanssa joten luku 2 tulee huomenna! Se olikin netissä hetken aikaa, kunnes tää blogger alko pätkimään...

TÄHTITYTTÖ LUKU 1

Tässä eka luku tähän Tähtityttö sarjaan. Toivottavasti tykkäätte! Laittakaa kommentti mitä mieltä olitte.

-Rosalia missä sinä taas olet ollut? kuului Rouva Berryn vihainen ääni oleskeluhuoneesta. Huokaisin ja lähdin hölkkäämään keittiötä kohti.                       

Rouva Berryllä oli taas tänään se päivä, jolloin mikään ei kelvannut. Aloin pikaisesti laittaa kello viiden teetä josta Rouva Berry oli aina ollut tarkka. Leipoessani pipareita ajattelin:

 -Miksi minä? Miksi juuri minun perheeni oli joutunut häätöön? Mitä olin tehnyt ansaitakseni tämän?

Palasin mielessäni päivään, jolloin kaikki muuttui.

                           ***

Elimme onnellisena perheeni kanssa kaupungissa.

Minä, tummat silmäni, ja tulenpunaiset pitkät hiukseni.

Äiti, hänen siniset silmänsä, ja lyhyt punainen tukkansa.

 Isä, hänen tummat silmänsä, tarkalleen samanlaiset kuin minun, ja harmaa hapsottava tukka.

 Oli aivan tavallinen päivä. Asuimme punaisessa omakotitalossa mukavassa korttelissa niin kuin olimme aina asuneet. Rouva Berry omisti talomme, niin kuin kaikki muutkin lähialueen talot.

   Se aamu oli erilainen.  Heti kun olin herännyt, oli ovesta kuulunut napakka koputus.

                                  ***

Olin ihmeissäni. Kuka koputtaisi oveamme kahdeksalta? Kävelin kuitenkin ovelle ja avasin sen.

-Missä vanhempasi ovat? vuokranantajamme Rouva Berry kysyi, eikä vaivautunut edes tervehtimään.

-Hetki vain haen heidät, sanoin ja kipitin vanhempieni luo olohuoneeseen.

-Rouva Berry on ovella, ilmoitin.

- Tämä olikin odotettavissa, isä mutisi ja äiti valahti kalpeaksi:

-Kultaseni haluaisitko leikkiä Annan kanssa tänään?

-Äiti, kaksitoistavuotiaat eivät leiki! kivahdin.

-No haluaisitko sitten vaikka mennä elokuviin, voin kyllä antaa rahaa, äiti sanoi.

-Varmasti! huudahdin.

-Tehkää ihmeessä muutakin, ja sinun ei tarvitse tulla kotiin kun vasta illalla! äiti huusi vielä perääni.

                               ***

Palasin takaisin todellisuuteen ja mietin kuinka iloisen tiedottomana olin katsellut elokuvaa Annan kanssa. Mielessäni ei ollut käväissytkään että elokuvareissu olisi ollut vain tekosyy saada minut pois kotoa.

                                 ***

Kävelin pitkin kosteaa asfalttia. Päivä oli ollut täydellinen. Olimme menneet leffan jälkeen hampurilaiselle ja vielä uimaan. Silti äidin antamista rahoista jäi vielä yli puolet jäljelle. Vedin sisääni raikasta ulkoilmaa ja tunsin olevani onnellinen.

Astuin sisään taloomme ja kuulin vanhempieni keskustelun hiljenevän. Potkaisin lenkkarit jalastani ja kävelin keittiöön.

-Moi! huudahdin hymyillen.

-Rosalia meillä on sinulle kerrottavaa, isä sanoi ja ilmeeni valahti nähdessäni hänen vakavan ilmeensä.

Mitä nyt? kysyin huolestuneena.

-Me joudumme muuttamaan, äiti huokaisi.

                             ***

Havahduin muistelmistani kun pieni pullea kyynel vierähti poskelleni. Muistin sen kaiken; kuinka onnellinen oloni oli haihtunut ja tilalle oli tullut karvas pettymys. En voinut uskoa että se kaikki oli tapahtunut jo kolme vuotta sitten, koska tuntui kuin siitä olisi kulunut vain muutama päivä.

Otin piparit pois uunista ja nappasin pöydältä teekannun. Tarjotin kädessäni lähdin kävelemään kohti ruokasalia.

                      TÄHTITYTTÖ

Uusi sarja Tähtityttö kertoo 14 vuotiaasta Rosaliasta jonka perhe on joutunut muuttamaan ankaran Rouva Berryn kartanoon palvelijoiksi, koska Rouva Berry päättää rakentaa hotellin juuri heidän talonsa kohdalle. Rosalia rakastaa laulamista ja saakin pian tilaisuuden näyttää taitonsa.....

xoxo: Hilma

                              Moi!

Olen tyttö täältä Etelä-Suomesta. Nimeni on Hilma. Minulla on ollut aikaisemminkin blogeja, mutta aina on tullut joku inspiraation hukkaus. Nyt olen kuitenkin aikonut aloittaa tarinablogin jonka idea on että kirjoitan välillä lukuja koko tarinaani. Näin muodostuu "kirja". Kun yksi tarina loppuu, aloitan uuden. Ennen uuden tarinan aloittamista kirjoitan alkuselvityksen siitä, minkälainen uuden tarinan juoni tulee olemaan. Kirjoitan aina kun jaksan/kun aikaa riittää. Otathan huomioon että uuden luvun kirjoittamisessa voi mennä vähän aikaa. Ensimmäinen tarina alkaa lähiaikoina.

xoxo: Hilma