TÄHTITYTTÖ LUKU 1

Tässä eka luku tähän Tähtityttö sarjaan. Toivottavasti tykkäätte! Laittakaa kommentti mitä mieltä olitte.

-Rosalia missä sinä taas olet ollut? kuului Rouva Berryn vihainen ääni oleskeluhuoneesta. Huokaisin ja lähdin hölkkäämään keittiötä kohti.                       

Rouva Berryllä oli taas tänään se päivä, jolloin mikään ei kelvannut. Aloin pikaisesti laittaa kello viiden teetä josta Rouva Berry oli aina ollut tarkka. Leipoessani pipareita ajattelin:

 -Miksi minä? Miksi juuri minun perheeni oli joutunut häätöön? Mitä olin tehnyt ansaitakseni tämän?

Palasin mielessäni päivään, jolloin kaikki muuttui.

                           ***

Elimme onnellisena perheeni kanssa kaupungissa.

Minä, tummat silmäni, ja tulenpunaiset pitkät hiukseni.

Äiti, hänen siniset silmänsä, ja lyhyt punainen tukkansa.

 Isä, hänen tummat silmänsä, tarkalleen samanlaiset kuin minun, ja harmaa hapsottava tukka.

 Oli aivan tavallinen päivä. Asuimme punaisessa omakotitalossa mukavassa korttelissa niin kuin olimme aina asuneet. Rouva Berry omisti talomme, niin kuin kaikki muutkin lähialueen talot.

   Se aamu oli erilainen.  Heti kun olin herännyt, oli ovesta kuulunut napakka koputus.

                                  ***

Olin ihmeissäni. Kuka koputtaisi oveamme kahdeksalta? Kävelin kuitenkin ovelle ja avasin sen.

-Missä vanhempasi ovat? vuokranantajamme Rouva Berry kysyi, eikä vaivautunut edes tervehtimään.

-Hetki vain haen heidät, sanoin ja kipitin vanhempieni luo olohuoneeseen.

-Rouva Berry on ovella, ilmoitin.

- Tämä olikin odotettavissa, isä mutisi ja äiti valahti kalpeaksi:

-Kultaseni haluaisitko leikkiä Annan kanssa tänään?

-Äiti, kaksitoistavuotiaat eivät leiki! kivahdin.

-No haluaisitko sitten vaikka mennä elokuviin, voin kyllä antaa rahaa, äiti sanoi.

-Varmasti! huudahdin.

-Tehkää ihmeessä muutakin, ja sinun ei tarvitse tulla kotiin kun vasta illalla! äiti huusi vielä perääni.

                               ***

Palasin takaisin todellisuuteen ja mietin kuinka iloisen tiedottomana olin katsellut elokuvaa Annan kanssa. Mielessäni ei ollut käväissytkään että elokuvareissu olisi ollut vain tekosyy saada minut pois kotoa.

                                 ***

Kävelin pitkin kosteaa asfalttia. Päivä oli ollut täydellinen. Olimme menneet leffan jälkeen hampurilaiselle ja vielä uimaan. Silti äidin antamista rahoista jäi vielä yli puolet jäljelle. Vedin sisääni raikasta ulkoilmaa ja tunsin olevani onnellinen.

Astuin sisään taloomme ja kuulin vanhempieni keskustelun hiljenevän. Potkaisin lenkkarit jalastani ja kävelin keittiöön.

-Moi! huudahdin hymyillen.

-Rosalia meillä on sinulle kerrottavaa, isä sanoi ja ilmeeni valahti nähdessäni hänen vakavan ilmeensä.

Mitä nyt? kysyin huolestuneena.

-Me joudumme muuttamaan, äiti huokaisi.

                             ***

Havahduin muistelmistani kun pieni pullea kyynel vierähti poskelleni. Muistin sen kaiken; kuinka onnellinen oloni oli haihtunut ja tilalle oli tullut karvas pettymys. En voinut uskoa että se kaikki oli tapahtunut jo kolme vuotta sitten, koska tuntui kuin siitä olisi kulunut vain muutama päivä.

Otin piparit pois uunista ja nappasin pöydältä teekannun. Tarjotin kädessäni lähdin kävelemään kohti ruokasalia.