Tässä siis toka luku tähän Tähtityttö sarjaan! Kommentoikaa, se tekee mun mielen iloiseks. Ajattelin että teen tähän sarjaan 4-5 lukua jos tekstiä riittää. Muistakaahan että näin arkena tekstejä ei tule niin useasti koska koulu + harkat vie niin paljon aikaa. Tää toinen luku oli siis ollut netissä hetken mutta blogger oli jotenkin seonnut ja poistanut sen. Pidemmittä puheitta hope you like it :)

 

Havahdun hereille. Katson kelloa ja huomaan sen näyttävän klo 05.00. Yritän saada unen päästä kiinni, mutta en onnistu. Päätän lähteä pienelle kävelylle. Nappaan aamutakin naulasta ja työnnän oven hiljaa auki.

Kävelen pitkin aamukasteen kostuttamaa nurmikkoa.  Puiden lehdet ovat jo värjäytyneet alkusyksyn johdosta. Märkä ruohikko hivelee paljaita jalkapohjiani ja tunnen heikon tuulenvirin kasvoillani. Päätän kävellä lammelle, joka on metsän keskellä. Polku on muuttunut sammaleiseksi ja minun on hieman vilu, koska päälläni on vain valkoinen yöpaita ja vaaleanpunainen aamutakki.

Saavun vihdoinkin lammelle ja katselen sen pinnan yllä leijuvaa usvaa. Se on kuin taikaa. Minun tekee mieli laulaa. Päästän äänen valloilleen ja kuuntelen sen kaikua. Laulu soljuu ympäri metsää ja tunnen onnellisen tunteen leijuvan sisässäni.

Lopulta lähden kävelemään takaisin päin. Näen kartanon tumman siluetin ja huomaan että yhdessä ikkunassa paistaa heikko valo. Onko se Rouva Berry? Ei, onneksi huomaan vain unohtaneeni laittaa oman huoneeni valon sammuksiin.  Päästyäni huoneeseeni kaadun sänkyyn ja raskaat silmäluomeni painuvat heti kiinni. Loppuyön nukun sikeästi.

Herään aamulla kun kultainen auringonsäde pilkistää verhon raosta. Mietin edellisyön tapahtumia; kuinka olin laulanut ja kaikki oli ollut kuin unta. Tai ehkä se olikin? Ei, olin varma että tuo taianomainen hetki oli tapahtunut oikeasti.

-Rosalia, tulisitko tänne? äiti huusi.

Mietin mitä asiaa hänellä oli? Ei kai vain taas joku Rouva Berryn järjestämä suursiivousprojekti? Juoksin kuitenkin äidin luo.

-Mitä nyt? kysyin.

-Rouva Berry lähtee huomenillalla Lontooseen, kuningattaren teekutsuille ja yöpyy hotellissa. Hän tarvitsee palvelustytön mukaansa, joten haluaisitko sinä mennä? äiti kysyi.

-Tottakai tahdon! Mistä tiesit? kyselin.

-Ajattelin että tahdot välillä nähdä muitakin maisemia kuin kartanon ja metsän, hän selitti

Kun äiti oli vielä selittänyt minulle kaiken tarpeellisen (Että olemme Lontoossa kaksi yötä jne.) lähdin pyyhkimään pölyjä.

Myöhemmin menin laittamaan ruokaa. Keitin alkupalaksi kermaista lohikeittoa. Pääruuaksi tein kanaa ja riisiä ja jälkiruokana saivat toimia muffinssit. Ruoat tarjoilin hopealautasilta ja juomalasit olivat kristallisia. Asetin ruoat pöytään ja sytytin kristallikruunun pienet tuikkivat valot palamaan. Sitten aloimme syödä.

Ruoan jälkeen tiskasin, pesin pyykit, haravoin pihaa, pakkasin omani sekä Rouva Berryn tavarat ja imuroin talon.  

Illalla uni ei tahtonut taaskaan tulla joten menin hakemaan oleskeluhuoneesta vanhan räsäisen tietokoneeni ja kirjoitin googlen hakuun: Lontoo.            Sen jälkeen klikkasin enter näppäintä ja aloin odotella. Tuloksena sain nähdä muutaman kuvan Big Benistä, Vaatemainoksen, ja vielä ’Lontoon parhaan kahvilan’ mainoksen. Lopulta kuitenkin löysin etsimäni. Lontoon Sanomien verkkosivuilla luki näin: Lontoon Talent kilpailun karsinnat järjestetään 22.8-23.8 Mukaan pääse ilman ennakkoilmoittautumista. Karsinnat jatkuvat koko päivän klo 08.00-21.00

Se siis oli totta! Kilpailu jonne olin aina haaveillut pääseväni laulamaan, alkaisi huomenna. Ainoana ongelmana olisi, että Rouva Berry ei varmasti päästäisi minua sinne helpolla.

Suljin tietokoneen, vein sen takaisin oleskeluhuoneeseen ja painuin pehkuihin. Mietin koko yön miten pääsisin Talent kilpailuun mukaan.