Tässä
tää 10 luukku nyt on. Kommatkaa mitä ootte tykänny
joulukalenterista.Huomenna taas uus luku.Enjoy!
Noin
puolentunnin kuluttua olimme edelleen harjoittelemassa hiihtämisen
saloja. Vaika olimmekin jo edistyneet näytimme yhä kutaikuinkin
kahdelta epätoivoiselta Bambilta jäällä. Itseluottamusta ei
kohottanut se, että noin seitsemänvuotiaat lapset hiihtivät
ohitse viuhahtaen. Juuri kun olin saanut itseni jälleen vauhtiin
puhelimeni piippasi viestin merkkinä. Pysähdyin ja avsin puhelimen.
”Yksi uusi viesti henkilöltä äiti”
”Tuletkos
syömään? Niall saa tulla myös jos tahtoo. Ken haluaa kovasti
päästä laskettelemaan joten ajatteltiin että te kaksi voisitte
opettaa kun niin hyviä itsekkin olette, päästäisiin iskän kanssa
käymään hierontaosastolla. Äiti”
Luin
viestin äänen ja katsoin kysyvästi Nialliin.
-Voinhan
minä tullakkin syömään ja voidaan me sitä Keniäkin opettaa, hän
sanoi.
-Voit
varautua siihen että Ken ei ole maailman kärsivällisin tyyppi,
vastasin ja lähdimme hiihtämään kohti hotellia.
Ruoan
jälkeen pelasimme lautapelejä Kenin ja Niallin kanssa. Annoimme
itseämme monta vuotta nuoremman Kenin voittaa ja loppupäivänä
emme muusta kuulleet puhuttavankaan. Pelattuamme tarpeeksi monta
kertaa Ken sanoi:
-Nyt
lähdetään laskettelemaan! Niinpä puimme ulkovaattet päällemme
ja lähdimme ulos hämärtyvään iltapäivään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti