Tässä
olis eka jo vähän pidempi teksti :D Toivottavasti tykkäätte.
Laittakaa kommenttia siitä mitä tykkäsitte!
Olimme
päässeet lastenmäen huipulle. Olimme Niallin kanssa yrittäneet
kertoa Kenille mahdollisimman paljon laskettelun perusasioista, mutta
pikkuveli oli vain selittänyt jotain uudesta nallekarhustaan eikä
ollut kuunnellut laisinkaan. Pulentunnin kuluttua Ken kiljahti:
-En
mä osaa vielä lasketella koska ootte opettaneet mua niin huonosti!
Katsoimme Niallin kanssa toisiamme ja pudistelimme päätämme:
pikkuveli oli koko mäesä viettämämme ajan kiukutellut meille.
-Yritä
sä puhua Kenille, olette kuitenkin molemmat poikia joten ehkä se
toimii, kuiskasin Niallille ja tämä viittoi pikkupojan heti
sivummalle.
Hetken
kuluttua pojat saapuivatkin takaisin ja Ken alkoi heti harjoitella
ahkerasti ohjeidemme mukaan. Kun pimeä lakseutui tunturin ylle,
lähdimme hotelliin. Vanhempamme istuivat jo ruokapöydässä ja Ken
juoksi heti heidän luokseen.
-Mitä
oikein sanoit Kenille kun hän alkoi harjoittelemaan? Kysyin
Niallilta.
-Äh,
yritin kyllä puhua ensin järkeviä mutta lopulta lupasin hänelle
pikkuautoja jos hän oppisi laskettelemaan hyvin, Poika hymähti.
Illalla
äiti päätti lähteä saunaan, suomalaiseen erikoisuuteen. En
ymmärtänyt mitä hienoa oli hikoilla kuumassa huoneessa mutta
lupauduin kuitenkin menemään mukaan. Äiti oli vuokrannut saunan
omaan käyttöön jo aikaisemmin. Kun minä ja äiti menimme hotellin
pikkusaunaan jäivät isä ja Ken katsomaan hiihtokisoja
televisiosta.
Sauna
oli ollut erikoinen kokemus. Kun olimme astuneet pieneen huoneeseen
oli tuoksunut terva. Istuessamme lauteilla olin saanut rentoutua.
Joulu olisi jo viiden päivän päästä, olin ajatellut istuessani
suloisene lämpimässä saunassa. Ja jo seitsemän päivän päästä
pakkaisimme laukkumme ja kaasuttaisimme pois tästä kauniista
maasta. Ja mikä pahinta, kauas hyvästä ystävästä. Niallin
kiertueet bändin kanssa alkaisivat vuoden vaihduttua emmekä ehkä
enää ikinä tapaisi. Olihan olemassa Skype jonka kautta voisi puhua
näköpuheluita, tai WhatsApp jossa voisi lähettää ilmaisia
tekstiviestejä. Ja ehkä jonain päivänä Niall saapuisi lähelle
kotiseutuani ja voisin mennä tapaamaan häntä keikalle. Mutta
sisimmässäni sykki pelottavan voimakkaana ajatus: Emme enää
ikinä tapaa. Nuo sanat oli
kirjoitettu tulikirjaimin syvälle sydämmeenni, eikä niiden tuli
sammuisi ennenkuin tapaisin pojan uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti