Noni!
Täs ois 9 luukku. Jouluun ei oo enää todellakaan pitkä
matka! Oon kirjottanu valmiiks semmoset 18 luukkua joten vielä pitäs
kuus kirjottaa. Voisin itseasiassa mennä vaikka heti kirjottamaan :p
Ruoan
jälkeen haimme sukset, monot ja sauvat hotellin varastosta. Sen
jälkeen menimme harjoitteluladulle joka kulki ympäri pienen mäen.
Sukset jalassa olo tuntui todella kömpelöltä eikä liikkumisesta
tullut mitään. Yritin kaikin voimin saada itseäni liikkeelle
muutta sukset vain luistivat kohti loivaa alamäkeä. Vilkaisin kohti
Niallia nähdäkseni oliko hän edistynyt lajissa ollenkaan paremmin
kuin minä ja huomasin hänen olevan suksilla aivan yhtä kömpelö
kuin minäkin.
Noin puolentunnin kuluttua
olimme molemmat oppineet jonkinlaisen tekniikan hiihtämisestä ja
päätimme lähteä kokeilemaan hieman suurempaa mäkeä. Kun
pääsimme mäen päälle se tuntui paljon isommalta kuin miltä se
oli alhaalta näyttänyt. Juuri ennen h-hetkeä aloin epäröidä
mutta Niallin koiranpentukatse sai minut päättämään että
laskisin vielä alas asti.
-Kumpi
laskee ensin? Niall kysyi minulta.
-Sinä,
tulen sitten perässä kun olet alhaalla turvallisesti, sanoin
varmana.
-Selvä,
heilutan sitten kättäni alhaalla kun voit tulla, hän sanoi ja
lykkäisi itsensä vauhtiin. Niallin lasku alkoi ja päättyi hyvin;
vain keskivaiheilla hän horjui hieman, mutta loppujen lopuksi poika
pääsi turvallisesti alas. Hetken kuluttua Niall heilautti kättään
ja työnsin itseni vauhtiin. Sukset tottelivat minua kohtuullisen
hyvin ja olin ylpeä itsestäni. Kun saavuin alas pojan luo, yritin
olla cool ja pysähtyä sivuttain mutta tasapainoni horjahti ja
läsähdin pyllylleni lumeen. Niallin hersyvä nauru tarttui
minuunkin ja pian hihitimme molemmat kuin hepulin saaneina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti