En
voi uskoo että on jo 17 päivä! Enää viikko
jouluaattoon!! Ei
mulla muuta joten nauttikaa luukusta:)
Kun
olin päässyt hotellille suihkuun ja kun olin paketoinut lahjan
soitin Niallille. Keskustelumme eteni suurinpiirtein näin:
Minä:
-Moi!
Niall:
-Moro!
M:-Mennäänks
nyt sinne Huskyajelulle?
N:-Mennää
vaan, nähäänkö alhaalla?
M:-Käy!
Mennäänks bussilla?
N:-Joo,
sillä on varmaan nopein tapa liikkuu.
Bussi
pysähtyi ja nousimme pois kyydistä. Bussi oli kuskannut meidät
aivan Huskyajelu paikkaan joten
emme joutuneet kävelemään. Sisältä astui ulos punahiuksinen
nainen jolla oli silmälasit päässään.
-Hei!Oletteko tulossa ajelulle?
Nainen kysyi.
-Joo, ollaan, vastasin.
-Voin opastaa teille ohjaamista
niin voitte itse ajaa. Tuolla menee polku jota pitkin saatte mennä
vaikka yksin jos haluatte koska koirat kyllä osaavat reitin, nainen
jatkoi.
-Mennään vaikka kahdestaan,
Sanoin ja lähdimme kohti opastuspaikkaa.
Tuuli kieputti hiuksiani kun
ohjasimme koiria läpi kauniiden maisemien. Olimme tosiaan saaneet
luvan lähteä matkaan kahdestaan. Kun saavuimme aukealle paikalle
näimme kauempana seitsemän tunturia jotka seisoivat paikallaan
niinkuin olivat aina seisseetkin, uhmaten maailman tuulia ja
myrskyjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti