Hellurei!
Tässä tää luukku 8 sit olis. Mä toivon että tästä tulis
jotain piristystä maanantaihin. Kommenttia vaan että mitäs
tykkäätte, ja kertokaa toki myös rakentavaa kritiikkiä:)
Seuraavana
aamuna heräsin puhelimeni kilahdukseen. Kun avasin puhelimen,
näytöllä vilkkui: ”yksi uusi viesti henkilöltä Niall.”
Avasin viestin ja siinä luki:
”Moi!
Ootko jo hereillä? Mä oon just menossa aamiaiselle, että jos
vaikka nähtäis kohta tai jotain? :) T. Niall”
Näppäilin
nopeasti myöntävän vastauksen jossa kerroin tulevani alas 10
minuutin kuluttua ja painuin suihkuun.
Tasan
11 minuutin kuluttua istahdin pöytään ruokatarjoitin kädessäni.
Noutopöytä oli notkunut kaikenlaista hyvää ruokaa ja minun oli
ollut suorastaan vaikea päättää mitä söisin. Nyt lautaseni oli
niin täynnä että siihen ei olisi maailmanmestarikaan saanut
enempää mahtumaan.
-Ei
voi kyllä ruokatarjoilusta valittaa, Niall sanoi maiskutellen.
-Ei
niin, parempaa ruokaa saa kyllä hakea, vastasin ja aloin syödä.
-Lasketellaanko
tänäänkin koko päivä vai kokeillaanko jotain suomalaista lajia?
Kysyin.
-Ajattelin
että olisi hauskaa kokeilla hiihtoa, huskyajelua, pulkkamäkeä ja
sen semmoista, hän sanoi.
-Käy!
Kyllähän me ehdimme lasketella myöhemmin. Mennäänkö tänään
vaikka hiihtämään? Vastasin.
-Mennään
vain mutta nyt syödään hyvä aamiainen! Poika sanoi popsien
nakkeja kitaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti