JOULUKALENTERI LUUKKU 22

Tässä tää luukku 22 nyt vihdoin olis, päivän myöhässä. Nauttikaa!

Rekiajelun jälkeen autoimme hoitamaan poroja. Harjasimme kilttejä eläimiä ja porojen hoitaja ruokki ne. Tämän jälkeen lähdimme kohti bussipysäkkiä. Kotimatka sujui mukavasti. Matkustimme bussilla, jonka kyljissä oli jouluteemaan liittyviä kuvia ja mainoksia. Huomenna olisi jo joulu. Piparin tuoksun lisäksi ilmassa leijaili jännittyneisyys. Olin jo melko väsynyt päivästä ja kun Niall kysyi lähtisinkö vielä laskettelemaan vastasin kieltävästi. En enää jaksaisi tehdä muuta kuin löhöillä. Minä puolestani kutsuin Niallin hotellihuoneeseeni viettäämään iltaa. Tämä järjestely sopikin pojalle loistavasti, sillä hänen vanhempansa olivat käymässä hiihtovaelluksella ja hän joutuisi luultavasti olemaan illan muuten yksin.

Pian astuimmekin hotellihuoneeseeni. (Minulla oli kokonaan oma huone, josta kulki väliovi Kenin äidin ja isän huoneeseen.) Riisuimme päällysvaatteet ja minä ryntäsin hakemaan kaapista kynttilöitä. Sytytin paljon kynttilöitä. Sen jälkeen teimme kaakaota ja aloimme pelata shakkia.

-Mä voitan sut varmasti, sanoin ja jatkoin virnistäen:

-Oonhan mä shakkimestari.

-Ymmärsinks mä ihan väärin vai oliks toi haaste? Niall kysyi virnistäen.

-Joo, mä väitän että mä voitan sut tosta vaan 6-0, nauroin.

-Haaste vastaanotettu, eikun pelaamaan! Poika sanoi ja aloimme pelaamaan.

PAHOITTELUT+HUOMIO

Moi! Tulin eilen tänne mökille iskän kanssa ja oma kone jäi kotiin. Otin kaikki jouukalenterin vikat luvut muistikortille mutta nyt tää muistikortti ei suostukkaan avaamaan niitä lukuja joten äiti tuo huomenna mun koneen kotoa ja laitan huomenna tämänkin päivän luvun! Pahoittelut tästä viivästymisestä :(

JOULUKALENTERI LUUKKU 21

Moiiii! Sori tästä alkuselostuksesta tulee vähän ankee mutta mulla on vähän kiire pakata jouluks kaikki kamat mökille :D! Enjoy

Pian bussi pysähtyi nytkähtäen. Ryhmä turisteja pulputti jotakin vieraalla kielellä, ehkä saksalla. Hyppäsimme ulos bussista. Odotin ”joulun ihmemaan” näkemistä paljon vaikka en sitä tahtonutkaan myöntää. Joulupukin maan sisäänkäynti oli suuri piparkakuista rakennettu kaari.

-Tohon on kulunut paljon taikinaa, sanoin osoittaen valkoisella kuorrutteella peitettyä kaarta.

-Niin on, ja kuorrutusta myös, Niall myönsi ja veti minut mukaansa juoksuun.

-Ollaan hetki lapsia, hän jatkoi.

-Eletään jouluparatiisia! Kiljuin ja heitin poikaa lumipallolla. Niall vastasi heti ja märkä lumipallo läsähti naamalleni. Juoksin Karkkikauppaan pakoon. Karkkikauppa oli täynnä ”Joulumuorin herkkuja”Seinille oli ripustettu karkkikeppejä ja piparinauhoja. Kiertelimme kaupassa miettien mitä ostaisimme. Lopulta Niall osti meille molemmille pussillisen ”Joulumuorin pikkuleipiä.” Sen jälkeen lähdimme kohti ”Joulupukin pajaa.” Siellä pikkulapset tuijottivat sormi suussaan tonttuja jotka paketoivat, rakensivat ja siivosivat pajassa. Katselimme tonttujen touhuilua hetken aikaa mutta pian jo suunnistimmekin kohti ”Joulupukin työhuonetta” Jono pukin luo johti ulos asti mutta astuimme nöyrinä jonon perille. Jono koostui suurimmaksi osaksi noin 3-8 vuotiaista lapsista ympäri maailmaa. Lopulta pääsimme pukin luo. Kerroimme pukille matkastamme Suomeen ja kaikista kommelluksistamme matkan aikana. Jätimme kuitenkin mainitsematta sen, ettemme enää edes uskoneet joulupukin olemassaoloon. Ennen lähtöä käväisimme vielä katsomassa poroja. Kun kysyin porojen hoitajalta ”Missä Petteri Punakuono on?” hän vain nauroi ja kertoi poropojan olevan juuri lomailemassa Hawajilla. Porot olivat erittäin suloisia ja lopuksi saimmekin käydä rekiajelulla.

JOULUKALENTERI LUUKKU 20

Huomenta! Tänään se joululoma ihan oikeesti alkaa! ihanaa kun joulu oikeesti lähestyy :)! Tässä olis tää luukku 20! Kommentoikaa et lukeeks tätä kukaan vai teenkö tätä ns. "turhaan"?

Kun olin sulkenut puhelun, kävelin jääkaapille; tänään en jaksaisi mennä hotelliaamiaiselle. Kaivoin jääkaapista maitoa, leipää, makkaraa ja muroja. Mutustelin aamiaiseni innolla ja laitoin Niallille tekstiviestin joka kuului näin:

”Moi, ootko ikinä kuullu korvatunturista jossa on ”joulupukin paja.” Eihän me enää pukkiin uskota mutta olis ihana kiva käydä zekkaamassa se paikka. Sophia:)”

Poika oli ilmeisesti ollut juuri puhelimen lähettyvillä sillä noin minuutin kuluttua puhelimeni piippasi.

”Mennään vaan.Nähään ulkona viiden minuutin päästä. Niall:)”

Vastasin pojalle nopeasti ja sen jälkeen juoksin vaihtamaan vaatteita.Ryntäsin ulos hotellista.

-Mennäänkö bussilla? Kysyin.

-Joo, seuraava bussi lähtee kolmen minuutin kuluttua, Niall vastasi ja niinpä lähdimme kävelemään kohti bussia.

Olisi mukava nähdä lapsuuden unelmamaailma todellisuudessa. Olin aina kuvitellut joulupukin maan satumaiseksi pieneksi kyläksi jossa tontut hyörivät yötä päivää ympäri vuoden, ja missä jokainen päivä oli joulu. Lunta olisi tietysti aina, ja kodikkaat jouluvalot valaisisivat joulun ihmemaata öiseen aikaan. Olin myös kuvitellut erilaisia sisätiloja, esimerkiksi keittiön jossa joulumuori touhuaisi kokkitonttujen kanssa ja tekisi maailman maittavimmat ruoat. Mielikuvitukseni oli lennättänyt minut merten yli joulupukin pajalle jossa haistoin maittavan piparintuoksun. Se oli aina ollut lapsuuteni turvapaikka jonne sai tulla milloin vain, mihin aikaan vain ja mistä vain.

JOULUKALENTERI LUUKKU 19

JEE PERJANTAI ON TÄÄLLÄ <3 ihanaa kun lomat alkaa. Kommentoikaapas nyt edes joku :D Ja muuten jos joku ei tienny niin Skype on näköpuhelupalvelu ;)

Heräsin aamuaurinkoon joka pilkotti verhon takaa. Nousin ylös ja hipsin television luo. Avasin television ja selasin kanavia. Onneksi joissakin ohjelmissa puhuttiin englantia, joten ymmärsin mainiosti. Hetken kanavoilla surffailtuani huomasin että eräältä kanavalta tuli Amerikan Huippumalli Haussa, joka sattui olemaan yksi lempiohjelmistani. Olin lomaa ennen ollut harmissani koska en pääsisi näkemään ohjelman uusia jaksoja mutta yllätys oli iloinen. Katsoin ohjelman loppuun ja sen jälkeen pesin hampaat. Minulla oli ylläni vaaleanpunaiset lyhyet unishortsit, valko-vaaleanpunainen teepaita, karvasukat ja silkkinen aamutakki.

Hetken kuluttua soitin Skypellä parhaalle ystävälleni Emilylle. Puhuimme puolisen tuntia ja puheenaiheemme vaihtelivat pojista X Factoriin, sitten uusiimpaan iPhone malliin, Selena Gomezin uuteen tyyliin ja lopuksi vielä One Directioniin (Niall kuuluu One Directioniin) jota olimme molemmat alkaneet innokkaasti fanittaa. Puhelun viimeiset sanat kuuluivat jotakuinkin näin:

-Joo nähdään sitten kolmen tai neljän päivän päästä, sanoin.

-Ja muuten huomennahan on jouluaatto! Emily vastasi.

-Niin on! Puspus nyt pitää mennä! Vastasin ja suljin puhelun.

JOULUKALENTERI LUUKKU 18

JIPPIAJEE! Enää yks päivä niin joululoma alkaa, ainakin täällä meilläpäin. Kirjotin just eilen luvun 24 ja siitä tulikin extra pitkä eli 4 sivua. Suunnilleen saman pitunen kun Tähtityttö oli ennen. HOPE U LIKE IT! Kommentteja :)

Koirat läähättivät kun pysähdyimme laavulle. Kiinnitimme koirat hihnoilla kiinni puuhun ja sytytimme nuotion. Kaivoimme repusta makkaraa ja aloimme grillata. Savun haju levisi ympärillemme. Söimme makkarat hiljaisuuden vallitessa kunnes Niall puhkesi puhumaan:

-Olipa kerran juuri tälläisena iltana juuri tälläisessa paikassa kaksi ihmistä nuotion äärellä syömässä makkaroitaan.

-EI, EN HALUA KUULLA KAUHUTARINOITA

NYT!Keskeytin pojan.

-Ja he kuulivat askeleita... Niall jatkoi vastusteluistani huolimatta:

-He pelästyivät kovasti ja yrittivät pakoon mutta se oli jo myöhäistä nimittäin se oli jo täällä.

-LOPETA! Yritin mutta pojan seuraava lause sai minut tyrskähtämään nauruun:

Nimittäin eksynyt ihminen vaahtokarkkipuvussa.

Kun olimme jutelleet mukavia ja sammuttaneet nuotion menimme koiriemme luo, päästimme ne vapaaksi ja hyppäsimme kelkan kyytiin. Paluumatka oli taianomainen. Kuu pilkotti pilviverhon takaa ja sai lumen kimaltamaan kauniisti. Pian saavuimmekin takaisin Huskyajelupaikkaan jonne palautimme koirat, maksoimme ja lähdimme seuraavalla bussilla hotellille.

Hotellilla lähdin suoraan perheemme huoneeseen ja ehdin parahiksi pelaamaan Afrikantähteä. Sen jälkeen kävin suihkussa enkä enää jaksanut lähteä illalliselle joten jäin huoneeseeni nukkumaan.

JOULUKALENTERI LUUKKU 17

En voi uskoo että on jo 17 päivä! Enää viikko jouluaattoon!! Ei mulla muuta joten nauttikaa luukusta:)

Kun olin päässyt hotellille suihkuun ja kun olin paketoinut lahjan soitin Niallille. Keskustelumme eteni suurinpiirtein näin:

Minä: -Moi!

Niall: -Moro!

M:-Mennäänks nyt sinne Huskyajelulle?

N:-Mennää vaan, nähäänkö alhaalla?

M:-Käy! Mennäänks bussilla?

N:-Joo, sillä on varmaan nopein tapa liikkuu.

Bussi pysähtyi ja nousimme pois kyydistä. Bussi oli kuskannut meidät aivan Huskyajelu paikkaan joten emme joutuneet kävelemään. Sisältä astui ulos punahiuksinen nainen jolla oli silmälasit päässään.

-Hei!Oletteko tulossa ajelulle? Nainen kysyi.

-Joo, ollaan, vastasin.

-Voin opastaa teille ohjaamista niin voitte itse ajaa. Tuolla menee polku jota pitkin saatte mennä vaikka yksin jos haluatte koska koirat kyllä osaavat reitin, nainen jatkoi.

-Mennään vaikka kahdestaan, Sanoin ja lähdimme kohti opastuspaikkaa.

Tuuli kieputti hiuksiani kun ohjasimme koiria läpi kauniiden maisemien. Olimme tosiaan saaneet luvan lähteä matkaan kahdestaan. Kun saavuimme aukealle paikalle näimme kauempana seitsemän tunturia jotka seisoivat paikallaan niinkuin olivat aina seisseetkin, uhmaten maailman tuulia ja myrskyjä.

JOULUKALENTERI LUUKKU 16

Moroo! Täällä luukku 16! Mulla alkaa oikeesti tulla jo kiire näitten joulukalenteriluukkujen kanssa.... :D Pitää tänään kirjottaa. Kommentoikaa vaan ihan rohkeesti mitä tykkäätte! Enjoy!

Seuraavana aamuna nukuin pitkään. Lähdön hetki lähestyi, niinkuin myös joulu. En ollut edes ymmärtänyt kuinka nopeasti aika olikin kulunut. Enää kaksi yötä jouluun. Samalla heräsi päässäni ajatus. Mitä antasin Niallille joululahjaksi? Vaikka olimme tunteneet vasta viisi päivää, oli Niallista jo tullut erittäin hyvä ystävä minulle. Laahustin väsyneenä suihkuun ja päätin heti aamiaisen jälkeen lähteä kylälle katsomaan joululahjaa Niallille. Tämä ei haitannut, sillä Niall vietti tämän päivän perheensä kanssa.

Aamiaisen jälkeen tosiaan lähdin. Otin lompakkoni ja kävelin bussipysäkille. Ulkona oli tuulista ja kylmä viima puhalsi ikävästi päin kasvoja. Nousin seuraavaan bussiin joka onneksi saapuikin viiden minuutin kuluttua. Pääni ei enää ollut onneksi kipeä joten pystyin viettämään aivan normaalia lomaa.

Noin puolentunnin kuluttua bussi pysähtyi. Nappasin laukkuni ja nousin ulos bussista. Kylällä ei ollut paljonkaan kauppoja. Joku vaateliike, ravintola, matkatavaramyymälä sekä pieni kioski. Astuin matkatavaramyymälään. Katselin myytäviä tuotteita ja pitkän pohdinnan jälkeen päädyin puiseen kuksaan jossa luki Niall. Jouduin maksamaan siitä paljon, mutta kannatti. Seuraavaksi löysin itseni syömästä herkullista päiväruokaa viereisessä ravintolassa. Lähdin seuraavalla bussilla hotellille. Näpyttelin Niallille viestin:

”Mennäänkö tänään myöhemmin Huskyajelulle? Sophia”

Pian poika vastasikin:

”Jos lupaat ettet törmää puihin :D. Niall”

Bussin tasainen hyrinä sai minut väsymään ja kun raotin silmiäni viimeisen kerran näin Bussin ikkunaan piirtyvän jäisen kultakukan.

JOULUKALENTERI LUUKKU 15

Huomenta! Tässä olis nyt 15 luukku :) Enää 9 yötä jouluun! Kaikille jotka on joskus kattonu mun blogii niin oikeesti ISO halaus<3

-Sophi kiltti sano jotain! Kuulin äänen tulevan valovuosien päästä. Tai oikeastaan aivan läheltä. Raotin silmiäni. Päätäni jomotti sanoinkuvaamattoman suunnattomasti. Näin Niallin näppäilevän puhelintaan.

-Mitä... tapahtui? Kuiskasin.

-Ei hätää soitan tänne jonkun joka auttaa, kaikki on hyvin, Niall sanoi yrittäen olla luottavaisen kuuloinen mutta tunsin että hänen äänestään kuulsi pelko. Sitten kaikki pimeni uudelleen.

Havahduin lähestyvään moottorin ääneen. Katsoin ympärilleni ja näin moottorikelkan lähestyvän. Pian se pysähtyikin kohdallemme ja Niall sekä moottorikelkassa ollut mies nostivat minut moottorikelkan kyytiin. Hymyilin heikosti, olinhan aina pienempänä tahtonut päästä moottorikelkan kyytiin. Nyt ”unelmani” toteutui, mutta ei hirveän hauskalla tavalla.

Pian saavuimme ensiapu paikalle. Minut kannettiin paareilla sisään ja valkotakkiset naiset ympäröivät minut.

-Mikä on nimesi? Kysyi eräs hoitaja.

-Olen Sophia, vastasin.

-Entä kuka on paras ystäväsi? Hän jatkoi.

-Emily, mutta miksi kysytte? Sanoin.

-Testaamme onko sinulla muistivammaa, hoitaja kertoi.

-Ei ole, muistan kaiken, sanoin ja kerroin kaiken matkastamme Lappiin.

-Sinut täytyy viedä sairaalaan kuvattavaksi varmuuden vuoksi. Tuskin sinun päässäsi mitään vikaa on, mutta on aina hyvä varmistaa, hoitaja selitti ja vei minut autoon jolla minut kuskattaisiin sairaalaan. Takaisintulomatkalla soitin vanhemmilleni ja kerroin kaiken. Lääkäri oli sanonut että saisin olla aivan normaalisti. Päässäni ei ollut mikään vialla.